Facebookin sisustusryhmässä esitettiin hiljattain kysymys, mihin jäsenet panostavat sisustuksessa ja mitä taas ostavat halvalla. Sisustajien vastaukset vaihtelivat kovasti, mutta suuri osa vastaajista kertoi pihistelevänsä ainakin sisustusteksiilien hankinnassa, sillä niitä ostettiin jo valmiiksi tietoisina siitä, että viimeistään vuoden kuluttua ne joutavat roskiin uusien tieltä. Mattoihin ei haluttu panostaa, koska lapsi tai lemmikkieläimet tuhoavat ne muutamassa kuukaudessa. Osa halusi ostaa halvalla kaiken, koska pyöräyttää koko sisustuksen uusiksi kerran parissa vuodessa.
Näitä vastauksia vasten ei ole vaikeaa ymmärtää räjähdysmäisesti kasvanutta tekstiilijätteen määrää. Erityisen kurjaa näitä vastauksia oli lukea tietäen, ettei kukaan meistä ole voinut välttyä uutisilta halpatyövoiman ympäristö- ja ihmisoikeusongelmista tai maapallon jäteongelmasta. Kulutustapamme vaikuttaa ympäristöön ja muihin ihmisiin, olimme sitten kiinnostuneita näistä vaikutuksista tai emme. Kyselyn myötä pohdin myös omaa suhdettani sisustusharrastukseen ja kuluttamiseen.
Pohtiessani jonkin sisustusesineen ostamista, en ajattele rahaa. (Toki osa tavaroista on niin kalliita, ettei minulla kerta kaikkiaan ole mahdollisuutta niitä ostaa, ja sellaiset rajaan harrastukseni ulkopuolelle.) Eniten minulle merkitsee esineen eettisyys ja ekologisuus; missä ja mistä materiaalista tavara on valmistettu ja kuka sen on valmistanut, sekä millaiset arvot valmistuttajayrityksellä on.
Moni toteaa, että ostaisi mielellään kyllä eettistä, mutta ei ole varaa. Päin vastoin, kellään meistä ei ole varaa epämääräisissä olosuhteissa tuotettuun kertakäyttöroinaan. Halpistuotteiden hinta on liian suuri kestettäväksi, mutta sen maksavat ostajan sijaan ympäristö ja kaikista heikoimmassa asemassa olevat ihmiset. Oikeus sisustaa ei ole niin voimakas, että se antaisi köyhälle oikeuden hyväksikäyttää vielä köyhempää.
Jos epäilet, ettei sisustustyynyihin kannata panostaa, kokeile joskus. Hyvin ja eettisesti valmistetun, laadukkaan ja huolella harkitun tyynyostoksen lumo kestää huomattavasti halpisverrokkia pidempään. Laadukas ja pesunkestävä matto kirpaisee ostohetkellä, mutta kestää myös lapsi- ja koiraperheen arjen. Tapashoppailijan ja sisustuksensa vain huvin vuoksi uusivan ei auta kuin harjoittaa itsekuria. Kauniit esineet eivät lopu maailmasta ostamalla. Aina tulee uusi Limited Edition -mallisto, uusi trendikaappi. Niitä kaikkia ei voi eikä tarvitse omistaa.
Kiteyttäisin ajatukseni ehkä näin: Jokaisella esineellä ja tavaralla on hintansa. Joko maksat sen itse, tai maksatat sen muilla ihmisillä ja luonnolla. Maksat aina palkkaa; joko tekijälle, tai hänen orjuuttajalleen. Rahoitat luonnosta hyötymistä tai sen riistämistä.
Sinä päätät.
-Vilja
Leave a comment