Sunnuntaiaamun ratoksi räpsin muutaman kuvan keittiöstä. Kun asunnossa on remontti kesken ja muutoksia tapahtuu koko ajan, on hauska kuinka yhdessä hetkessä kodin heikoin nurkka onkin seuraavassa sen kaunein.
Näissä kuvissa näkyy myös hyvin, kuinka minimalismi ei tarkoita esinettömyyttä, eikä tasojen tarvitse keittiössä olla tyhjiä, vaikka romppeet ovat piilossa. Isommassa vesiheinäkorissa ovat leivät ja pienemmässä vitamiinit. Valkoisissa ruukuissa sipulit ja hedelmät. Pienessä ruskeassa Arabian astiassa on sokeria ja kynttilöitä säilytän avohyllyillä olevissa ruukuissa, silloin kun niitä on ostettuna varastoon.
Valkoisia ruukkuja en kuitenkaan ostanut hedelmäsäilytystä varten, vaan aion istuttaa niihin lyyra- ja kumiviikunat tämän kevään mullanvaihdon yhteydessä. Rakastan Arabian mattapintaisia vintageruukkuja, mutta niitä ei ole saatavilla tarpeeksi suurikokoisina viikunapuitani varten. Olenkin toivonut löytäväni jotakin samanlaista, mutta suurempaa. Yllättäen täydelliset ruukut löytyivät Porvoon retkeltä Henriettan Kukat -liikkeestä Vanhasta Porvoosta. Nämä Ernst Kirchsteigerin ruukut muistuttavat muotokieleltään erehdyttävästi vanhaa Arabiaa ja mattalasitettu pintakin on samanlainen. Vielä muutama viikko täytyy malttaa odottaa valon lisääntymistä ennen istutuspuuhia!
Henriettan kukkakaupassa on ruukkujen lisäksi valikoima todella kauniita kransseja! Silkkinauhoin viimeistelty eukalyptuskranssi olisi ihana esimerkiksi makuuhuoneen seinällä. Vanhaan Porvooseen kannattaa sisustajan muutenkin tehdä päiväretki, pikkuputiikeissa on ihana tunnelma ja antiikkiliikkeitäkin on saman kadun varrella useampi.
Kaunista aurinkoisen sunnuntain jatkoa!
-Vilja
Leave a comment