En todellakaan ole aamuvirkku, mutta silti hyvin varhaiset aamutunnit ovat mielestäni päivän kauneimpia hetkiä. Tänäänkin koirat herättivät ennen aamukuutta, joten sain tilaisuuden nautiskella lempeästä ja hämärästä valosta nukkuvan esikaupungin hiljaisuudessa. On ihanaa kävellä ainoana kulkijana Haagan pikkukatuja, kun ilma on vielä yön jäljiltä viileää, eikä aurinko ole säteillään pyyhkinyt pois varjoja yön tapahtumista. Koiratkin kulkevat hiljaa ja tarkkaavaisina, sillä aikaisen aamun tunnelma on hauras kuin lasi. Pian koittaa se ensimmäinen aamu, joka valkenee eri tuoksuisena kuin edellinen. Siitä tiedän, että syksy on jälleen saapunut.
Leave a comment