Tässä on Salli, 6-vuotias löytökoiratyttöni Kyprokselta. Paras ystäväni, varjoni, sielunkumppanini. Lienee sanomattakin selvää, että Salli saa kotona hengailla juuri siellä, missä se haluaa. Yleensä se löhöilee sohvan selkänojalla, paikalla josta näkee mukavasti keittiöön ja eteiseen, yhdestä ikkunasta kadulle ja toisesta takapihalle.
Sallin suosikkipuuhaa onkin kadun tapahtumien vahtaaminen ja kommentointi ikkunalaudalta käsin. Tässä harrastuksessa on vain yksi pieni ongelma; kadulla kulkijat menevät Sallilla niin sanotusti tunteisiin. Kun Salli kiihtyy, tunteet purkautuvat etutassujen kautta, ja alkaa vimmattu kuopiminen. Pienet käpälät ovat nyt kaivaneet ikkunalautaa vuoden verran, ja tuho on sen mukaista. Ensin maalipintaan ilmestyi muutama naarmu, sitten maali irtosi kokonaan. Nyt näkyvissä ovat ikkunalaudan rakenteet ja hävitys kiihdyttää itse itseään.
Voisimme toki laskea kaihtimet ja estää Sallia näkemästä ulos kun olemme poissa kotoa. Yhteys ulkomaailmaan on kuitenkin koirien hyvinvoinnin kannalta todella tärkeää. Yksi kriteeri kotiamme valitessa oli, että ikkunoista täytyy näkyä koiria kiinnostavia asioita!
Päätimme siis tehdä ikkunalaudasta sallinkestävän. Punnitsimme erilaisia ratkaisuja metalleista kaakeleihin, ja päädyimme tilaamaan ABL-laatoilta italialaista, sementtiä muistuttavaa posliinilaattaa jättikokoisena. Ikkunalauta on tarkoitus saada päällystettyä yhdellä tai kahdella muotoonleikatulla palalla.
Koirien kanssa eläessä kaikkea ei voi ennakoida saati hallita, mutta tavoitteenamme on silti luoda sekä kaunis, että kaikkien perheenjäsenten tarpeita vastaava koti. Vaikka se tarve sitten olisi raapia ikkunalautaa riemusta.
-Vilja
