Remonttia on nyt takana kolme kuukautta. Tässä vaiheessa oli tarkoitus olla jo valmista, mutta epäammattimainen kylpyhuoneremonttifirma on toilaillut oikein urakalla, ja kylpyhuone on yhä kesken. Tällä viikolla on kuitenkin ollut eräänlainen välitauko, sillä tyhjensimme koko asunnon ja keskeytimme kylpyhuonetyöt parketin kunnostuksen ajaksi. Lauantaina pääsemme katsomaan miltä lattia näyttää. Jännittää! Nyt on vihdoin myös energiaa taas kirjoittaa, joten ajattelin kertoa remonttifilosofiastamme ja pohjimmaisista ajatuksista materiaalivalintojen ja rempan takana.
Siinä missä sisustuksella ja irtotavaroilla voi hyvin irrotella ja toteuttaa omaa makua, kiinteillä ratkaisuilla kannattaa pitäytyä talon tyylissä.
Pääajatuksena remontissa on kunnioittaa alkuperäistä. Mielestäni asunnon tyylin ja sisustusarkkitehtuurin tulee vastata talon tyyliä, aikakautta ja historiaa. Olen tässä suhteessa aika natsi. Siinä missä sisustuksella ja irtotavaroilla voi hyvin irrotella ja toteuttaa omaa makua, kiinteillä ratkaisuilla kannattaa pitäytyä talon tyylissä. Muuten lopputulos voi olla feikki ja lavastemainen. Itseäni häiritsee hirveästi esimerkiksi jos elementtikerrostaloasuntoon on laitettu koristeelliset jalkalistat tai kattorosetit, vaikka ne kuinka olisivat asukkaan tyyliä. Ne vain ovat niin väärässä paikassa. Usein väärän aikakauden mukaiset ratkaisut myös riitelevät ikkunoiden, pattereiden ja muiden rakenteellisten piirteiden kanssa.
Pelkkä aikakausikaan ei tietenkään riitä määrittelemään oikeaa tyyliä. Mitä kauemmas historiassa mennään, sen erilaisempia päällekkäisiä maailmoja Suomessa on ollut, köyhiä ja rikkaita. Esimerkiksi Helsingin Punavuoressa remontoidaan asuntoihin paljon korkeita jalkalistoja ja koristeellisia kipsauksia ja rosetteja, vaikka Punavuoren talot ovat kiviseinistään ja huonekorkeudestaan huolimatta olleet köyhien työläisten koteja, eikä överikoristeellisuus kuulu tyyliin.
Tämän kodin remonttia suunnitellessa löysin käsiini taloyhtiön historiikin. Tiesin etukäteen että talot on rakennettu 50-luvulla. Historiikista selvisi, että taloyhtiö on rintamamieskerrostalo. Rintamalta palaavat sotilaat saivat halutessaan vaihtaa heille luvatun talon ja maatilkun kerrostalo-osakkeeksi. Näille veteraaneille ja heidän perheilleen rakennettiin kotitalomme.
Pieni keittiökomero on ollut liian pieni jo tuolloin, asukkaat kertovat äidin leiponeen tilan puutteessa keittiön pöydän ääressä.
Sodan jälkeinen niukkuus näkyy asunnossa. Seinät ovat ohuet ja haperot, sillä tiilet on muurattu materiaalin säästämiseksi pystyyn. Purkutöissä löysimme seinien sisältä täytteenä mm. venäläisiä betonisäkkejä ja muuta työmaaroskaa. Seinät on tasoitettu ns. kananpaskalla, eli haperolla ja helposti murenevalla laastilla, joka yhdessä pystytiilien kanssa tekee seiniin poraamisesta hyvin jännittävää hommaa.
Kaikissa talon asunnoissa on erilaiset patterit, sillä sellaiset on asennettu millaiset on jostain saatu. Uudelta naapuriltamme kuulimme, että osa asukkaista käyttää talvella lisälämmittimiä. Meillä taas on lähes kolmimetrinen patterinrotjake olohuoneessa. Tuskin tarvitaan irtolämmitintä!
Sodan jälkeinen niukkuus saattoi pelastaa meidät asbestitöiltä. Asbestia ei löytynyt asunnosta mistään, mihin on ehkä syynä se, ettei sen käyttöön ollut aikanaan rahaa.
Historiikista paistoi myös taloyhtiön asukkaiden onnellisuus uudesta kodista ja rakkaus koteja kohtaan. Yhtiöstä vapautuu asuntoja harvoin, ja taloissa asuu yhä alkuperäisiä asukkaita. He kertovat historiikissa kodeistaan niiden valmistumisen jälkeen. Pieni keittiökomero on ollut liian pieni jo tuolloin, asukkaat kertovat äidin leiponeen tilan puutteessa keittiön pöydän ääressä. Alkuperäiset keittiöt olivat valkoisia.
Historiikin lisäksi saimme alkuperäisistä pinnoista tietoa purkutöiden yhteydessä. Lattia on ollut ruskea, puuta jäljitellen kuvioitu muovimatto. Kylppärin lattiassa on ollut Pukkilan beige kuuskulmalaatta (sama jota uuteen kylppäriin sattumalta valitsin!) Keittiössä ja olohuoneessa on ollut vaaleankeltaiset seinät, makuuhuoneessa vaaleanpunainen ruusutapetti.
Lähdimme suunnittelemaan remonttia, jossa asuntoon saataisiin takaisin kodikasta 50-luvun tunnelmaa. Halusin myös kunnioittaa materiaaleja ja luontoa, enkä turhaan purkaa ja heittää hukkaan ehjää. Aivan kuten talon sodan jälkeen rakentaneet ihmiset.
Seuraavaan postaukseen laitan ennen-kuvat ja kerron remonttisuunnitelmasta ja materiaaleista tarkemmin!
Vilja
Leave a comment